Näin Pasi Saarinen kommentoi

Jyväskylän Työväen Teatteri: Pikku Pietarin piha

Pasi Saarinen

Rotan hautajaiset on kohtaus, jossa lasten puhtaus kohtaa hienolla tavalla kansalaissodan haavat.

Sekatavarakaupan edessä kuullaan yhtä ja toista.

Pietarin (Juuso Ollikainen) iltarukous. Alla talomies Harakka (Markus Horttanainen).

09:53

Aapelin eli Simo Puupposen romaani Pikku Pietarin piha ilmestyi vuonna 1958. Kyseessä on haikea kuvaus kansalaissodan jälkeisestä elämästä pienessä pihayhteisössä.

Teos on itselleni erityisen rakas, koska innostuin todenteolla teatterin pariin näytellessäni kyseisen näytelmän nimiroolia yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä katsontakantani Pikku Pietarin piha-esityksiin on aina ollut poikkeuksellisen subjektiivinen.

Pietari Jormalainen asuu isänsä kanssa, hänen äitinsä on juuri kuollut. Kesän aikana Pietarille tulee äitipuoli, Karoliina, joka toimii kuin enkelinä auttaakseen poikaa elämässä eteenpäin. Pietari pakenee todellisuutta talon katolle jutellakseen taivaan isälle, joka vastaa lempeään sävyyn. Yhteiskunnallisen puolen teokseen tuo pihayhteisön suhtautuminen uuteen tulokkaaseen Karoliinaan. Häneen, joka on aika hyvä ihmiseksi.

Jyväskylän Työväen Teatterin versiossa piha sykkii elämää hyvällä tavalla. Esityksen ote on rennon letkeä, mikä keventää pohjavireeltään haikeaa tarinaa. Esityksen keskeiseksi näyttämökuvaksi on valittu sekatavarakauppa, joka osaltaan kärjistää yhteiskunnallista puolta.

Näyttämö on kahdella katsomolla rajattuna hyvin yleisön sylissä. Oikeastaan niin sylissä, että henkilöohjaukseen olisi kaivannut hieman enemmän tarkkuutta. Jotkut monologit olisi saaneet lisäpontta taka-ajatuksen kirkastuessa hieman selkeämmäksi. (Kannattaa muistaa taas tämä subjektiivisuus.) Vastapuoleksi taas musiikin käyttö toimii esityksessä moitteettomasti.

Näyttämällä nähdään liuta hienoja rooleja. Juuso Ollikainen Pietarina on valloittavan rehellinen ja Jouni Pentikäinen Jormalaisena lempeän yrmeä. Satu Saikkonen puolestaan saa Karoliinana osakseen sekä pihan että katsojien sympatiat ja Jorma Soisalo johtaja Palkeisena hersyvät naurut. Pihalla ja katolla kirmaava lapsilauma puolestaan puolustaa teoksen pääviritystä ansiokkaasti.

Pikku Pietarin piha on kesäteatterin kestoklassikko. Hyvä niin.

Keskisuomalaisen arvostelu

Jyväskylän Työväen teatteri - Pikku Pietarin piha

Jorma Pollari

10.8.2012 04:00

Pikku Pietarin piha on varmasti yksi haikeimmista romaaneista, joita koskaan on kirjoitettu. Sama haikeus siirtyy dramatisoinnin kautta myös näytelmäversioon, ja niin nähdään Ainolan kesäteatterin pihamaalla herkkä ja koskettava tarina mitä sympaattisimmassa muodossa Kari Otollisen taitavasti ohjaamana.

Koska näytelmä on kuvaus pienyhteisön elämästä, sen arjessa ja juhlassa, ei se ole elämää kummempaa. Suru ja ilo lyövät kättä, ikävä ja riemastuttava yllätys käyvät samaa matkaa. Esitys ei vaikerra, ei ahdista, ei sorru pateettisuuteen vaan kuin lähteen raikas vesi nostaa tapahtumillaan hymyn kareita suupieliin ja tuo hyvän mielen. Kaikki on niin sopusointuista, kipukin.

Juuso Ollikainen hoitaa nimiroolin upeasti: rentoa, läsnäolevaa, uskottavaa ja herkkää tulkintaa alusta loppuun. Muu runsas (!) lapsijoukko lehahtaa kuin perhosparvi näyttämölle ja tekee vaikuttavaa ja näyttävää yhteistyötä kenenkään liikaa sooloilematta. Kerrassaan mainiota.

Nostalgiset työläiskortteleiden pihatunnelmat ovat läsnä, hyvässä ja pahassa. Kaikki tuntevat toisensa, tietävät ja ainakin tiedustelevat toistensa asiat, mutta luovat siten myös turvaverkon, jollaista nykymeno ei tunne lainkaan. Näytelmä on eittämättä historiaa, harmi.

Satu Saikkosen äitipuoli sädehtii ystävällisyyttä, jopa äänessä on hellyyden kirkkautta – rooli istuu Saikkoselle kuin nenä päähän. Immo Paanasenkellomestarissa on surkuhupaisaa koomisuutta, Nina Juhosen kauppiaassa terhakasta temperamenttia, Tuula Mikkelssonin pyykkärinmuijassa rohkeasti levollisuutta.

Jyväskylän Työväen teatterin väkeä on kehuminen myös sisusta: esitys vietiin upeasti läpi kylmästä säästä ja tauottomasta sateesta huolimatta! Pisarointi ei ollut haitaksi lainkaan, sillä silloin ei niin haitannut, jos isommankin miehen silmäkulmaan tirahti kosteaa esityksen herkimmissä kohtauksissa...

Tosi kiva musiikki toimii mainiosti tunnelmien jakajana, ja intiimiksi saatu katsomo-näyttämökompleksi täyttää odotukset. Pikku Pietarin piha on yhteisöllisyyden ylistyslaulu, tarina pienistä ihmisistä, joilla on toistensa lisäksi vain omat unelmansa – ja kaiken yllä lempeän Jumalan kuulevat korvat. Tarvitseeko ihminen muuta?

Käsikirjoitus Aapeli. Dramatisointi Jorma Kairimo. Ohjaus Kari Otollinen. Puvut ja rekvisiitta Nina Juhonen, Taru Mäkinen, Johanna Perttunen. Lavastus Suvi Suni, Reijo Riikonen. Rooleissa: Juuso Ollikainen, Jouni Pentikäinen, Satu Saikkonen, Olli Sinisalo, Markus Horttanainen, Kaisa Luoma-aho, Nina Juhonen, Johanna Perttunen, Immo Paananen, Tuula Mikkelsson, Veera Otollinen, Jorma Soisalo, Maria Hyttinen, Janette Petrescu, Mariel Kurki, Julia Hovikoski, Emma Hentunen, Sara Helfenstein, Iida Isola, Jenna Heikkinen.

Valmista tuli

120 hengen katsomo saapui paikanpäälle, näyttelijät treenasivat viimeisen kerran, Heli Salomaa lähetti postissa Pietarille molskihousut, äänimiehet saivat vettäpitävän suojan päänsä päälle, kahviossa häärittin myytävien tuotteiden parissa, käsiohjelmat tulivat painosta, kaikki oli valmista: kyllä nyt kelpaa! :)

Pikku Pietarin Piha -esitykset on siis saatu käyntiin.
Ennakossa kävi tiistaina näyttelijöiden sukulaisia ja tuttavia katsomassa ja kuulemma tykkäsivät kovasti. Sää oli kolea mutta ei pahemmin tuullut eikä vettäkään tullut niskaan.

Ensi-ilta olikin sitten kostea ja erittäin kylmä, mutta paikalle oli silti saapunut urheita, lämpimin vaattein varustautuneita katsojia sadesuojineen. Näyttelijät vetivät hienosti säästä ja jännityksestä huolimatta! KIITOS :) Ensi-illan jälkeen nautimme hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta, tästä on mukava jatkaa eteenpäin esitysten parissa.

Tulkaahan kaikki katsomaan mitä Pikku Pietarin pihalla oikein tapahtuu! Seuraava esitys lauantaina klo 15.00

"Pietari oli isänsä kanssa hotellissa"

"Pietari valehtelee"

Hymyilyttää

Missä Johtaja Palkeisen sukat ovat

Mitä laatikossa on?

Pietarin iltarukous ja Talonmies Harakka

"Nytkö, ai nytkö mää painan!"

Ohjaaja tuumailee katsomossa

Minne Karoliina on matkalla

Kuiskaajan hommia

Tanssitaanko tässä vai mitä?

Äkkijarrutus?

Tarinaa tullooo

"Serveeraan näitä"

Miehet tul opastammaan

Kesäisen iloiset äänimiehet

oikeesti! :)

Viikko aikaa ensi-iltaan

Tässä tunnelmia kuvien kera tämän päivän läpimenosta.
Alkaahan se pikkuhiljaa jo sujumaan, tarpeistoa on kerätty kasaan sekä vaatteet ovat jo lähes kaikilla valmiit (kuvista puuttuvat roolivaatteet, koska oli niin kuuma päivä ettei haluttu hikoilla enempää ;)). Lavastus ja katsomon rakennus ovat vielä kesken mutta viikossahan ehtii vaikka ja mitä! Ei siis hätää.

Esittelyssä Klory Vettenrant

Johanna Perttunen 21.v
Jyväskylä
Aloittaa syksyllä teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot Turussa

 Miksi lähdit mukaan Pikku Pietarin Piha näytelmään?
Minua pyydettiin mukaan. Pidän myös ainolasta paikkana sekä näytelmän teksti on mielestäni hauska, eikä minulla ollut kesäksi oikein muitakaan suurempia suunnitelmia. Viime kesänä esiinnyin täällä Ruusuen roolissa, joten päätin että tänäkin kesänä lähden mukaan pitämään hauskaa lavalla.

Mikä on parasta kesäteatterissa?
Kesäteaterissa on aina oma tunnelmansa ja suomalaisille kesäteatterit tuntuu olevan sellainen "must -juttu". On mukavaa, että erilaiset kelit tuovat vaihtelua/haasteita näytöksiin, välillä hikoillaan kunnolla ja välillä palellaan märissä vaatteissa. Mikään esitys ei ole täysin samanlainen ja aina on erilainen yleisö, se on myös hienoa.

Minkälainen Klory on?
Klory on (omasta mielestään) taiteellinen, itsetietoinen nuori nainen, joka pitää runoista.
Hänellä on yksi lapsi ja romanssi meneillään Vennun kanssa.

Mitä samaa sinussa ja kloryssa on? Entä mitä eroa?
Molemmat tykätään runoista ja ollaan suurinpiirtein samanikäisiä. Itse olen ehkä enemmän poikamaisempi kun taas Klory on melko naisellinen.

Päällimäiset fiilikset tällä hetkellä?
Hmm... Prokkis vaikuttaa kivalta, en tiedä tuleeko ehkä vähän kiire kun paljon on asioita vielä hajallaan, mutta niinhän se vähän kuuluukin :) Meillä on hyvä porukka ja yhteishenki kasvaa koko ajan niin eiköhän se tästä. Näytelmää on mielenkiintoista tehdä koska se sijoittuu 1950-luvulle ja sitä kautta pääsee "elämään" vanhempaa aikaa...

Kenelle Pikku Pietarin Piha -näytelmä on mielestäsi suunnattu?
Mielestäni se ei ole varsinaisesti lasten näytelmä, ei siis perheen pienimmille, mutta nuoret varmasti löytävät jo itselleen jotain näytelmästä. Monille vanhemmille ihmisille teksti on tuttu ja toivonkin, että kaikki he löytävät tiensä tänne Ainolaan tänä kesänä.

Vain Vennu puuttuu

Tänään tehtiin päätös että näytelmä esitetään Ainolan pihassa, joten ensi kertaa testattiin, miten ekan näytöksen kohtaukset siellä toimivat. Ja toimihan ne. Tässä muutama ihanan kesäinen kuva tämän päivän harjoituksista. 

Pietarin uusi äitipuoli ja Klory poseeraavat kauniisti.

Kellomestari ja Talonmies Harakka odottavat vuoroaan ja seuraavat muiden harjoittelemista. 

Ilmeet ainakin kohdallaan tässä kuvassa. Pietari on tullut ostamaan kermaa kauppiaalta.

Lapset ovat menneet katolle salakuuntelemaan kylän akkojen puheita.

Klorylle etsimme vielä sulhoa nimeltä Vennu, tänään löytyi yksi super hyvä ehdokas kunhan ehdokki tarkistaa ensin,ettei tule päällekkäisiä menoja harjoitusten ja esitysten suhteen. 

Seuraava postaus on haastattelu nuoresta rakastuneesta Klorysta, jota näyttelee Johanna. Ehkä saamme jo silloin myös ensimakua Vennusta.

Monttuun vai pihapiiriin? Ensin kuitenkin löytöretkille.

Romeo ja Julia on saatu käyntiin ja Juhannuskin onnistuneesti pois päiväjärjestyksestä, joten on aika alkaa hääriä Pikku Pietarin Pihan kimpussa oikein urakalla.


Tässä pari kuvaa kuitenkin ensin juhannukselta:

Panda kävi kylässä syömässä vohvelia sekä jakamassa lakuja ja viihdyttämässä juhannuskansaa.

Näin komea kokko meillä oli.

Ja takaisin pikku  pietarin pariin:


Eilen mietimme, minkämoisia vaatteita näyttelijät pukevat päällensä ja minkälaisia tyyppejä rooleista halutaan tehdä. Päälimmäisenä mielessä kuitenkin pyörii, halutaanko näytelmä esittää perinteisesti montussa vai kokeilla Ainolan kaunista pihapiiriä. 

"Ainola itessään olis miljöönä kyllä aika hyvä just tätä näytelmää ajatellen!" - sanoo kauppias Vettenrantia näyttelevä Nina Juhonen. 


Saa nähdä mihin lopputulokseen ohjaaja ja lavastaja työryhmän kanssa päätyvät! :) Päädytään kumpaan tahansa, lavastajalle riittää puuhaa, sillä montussa Romeon ja Julian lavasteet täytyy esityskauden jälkeen purkaa ja tehdä Pikku Pietarin lavasteet tilalle ja aikaa olisi vain 2,5 viikkoa. 

Mikäli päädytään pihapiiriin, jossa on kaunis vanha vihreä kahviorakennus sekä tanssipaviljonki ja nurmea riittää, vaatii sekin pientä rakentimsta joka tapauksessa sekä kokonaisen katsomon rakentamisen. Ja koska kesällä sataa myös toisinaan vettä täytyy miettiä miten saadan ainakin katsojat sateensuojaan, jospa näyttelijätkin? ;)

Vaatetalkoot jatkuvat joka viikko yläkerran puvustamossa tonkimalla kymmeniä pahvilaatikoita, jotta nähdään mitä ne ovat sisälleen syöneet, sen jälkeen häärätään ompelukoneen kimpussa ja lähdetään kirpparikierroksille ja muille löytöretkille.

Heti kun löytyy jokin varteenotettava vaihtoehto, niin koitetaan keksiä/sovittaa kenen päällä se näyttäisi hyvältä. Joidenkin roolien kanssa on melkein alusta asti selvää, minkälaista vaatetusta yritetään etsiä, mutta osa vaatteista löytyy juuri näillä löytöretkillä kaikenlaisina heräteostoksina. Niistä sitten lähdetään muokkaamaan halutun näköistä asua.
Vaatetuksen pohjalla on tietysti aina myös ohjaajan mielipide, täytyy tietää minkätyyppisen roolin hän kenestäkin haluaa tehdä ja millaisia asioita on syytä korostaa muun muassa juuri vaatetuksella. Teatterissa saa usein myös käyttää paljon mielikuvitusta, esimerkiski juuri kauppiaan ei tarvitse näyttää perinteiseltä kauppiaalta vaan kivoja yksityiskohtia voidaan lisäillä maun mukaan tai tehdä jotain aivan muuta. Välillä lopputulos puvustuksellisesti poikkeaa paljon siitä, mitä alunperin suunniteltiin koska hassuja ideoita syntyy välillä vähän liikaakin :D