Monttuun vai pihapiiriin? Ensin kuitenkin löytöretkille.

Romeo ja Julia on saatu käyntiin ja Juhannuskin onnistuneesti pois päiväjärjestyksestä, joten on aika alkaa hääriä Pikku Pietarin Pihan kimpussa oikein urakalla.


Tässä pari kuvaa kuitenkin ensin juhannukselta:

Panda kävi kylässä syömässä vohvelia sekä jakamassa lakuja ja viihdyttämässä juhannuskansaa.

Näin komea kokko meillä oli.

Ja takaisin pikku  pietarin pariin:


Eilen mietimme, minkämoisia vaatteita näyttelijät pukevat päällensä ja minkälaisia tyyppejä rooleista halutaan tehdä. Päälimmäisenä mielessä kuitenkin pyörii, halutaanko näytelmä esittää perinteisesti montussa vai kokeilla Ainolan kaunista pihapiiriä. 

"Ainola itessään olis miljöönä kyllä aika hyvä just tätä näytelmää ajatellen!" - sanoo kauppias Vettenrantia näyttelevä Nina Juhonen. 


Saa nähdä mihin lopputulokseen ohjaaja ja lavastaja työryhmän kanssa päätyvät! :) Päädytään kumpaan tahansa, lavastajalle riittää puuhaa, sillä montussa Romeon ja Julian lavasteet täytyy esityskauden jälkeen purkaa ja tehdä Pikku Pietarin lavasteet tilalle ja aikaa olisi vain 2,5 viikkoa. 

Mikäli päädytään pihapiiriin, jossa on kaunis vanha vihreä kahviorakennus sekä tanssipaviljonki ja nurmea riittää, vaatii sekin pientä rakentimsta joka tapauksessa sekä kokonaisen katsomon rakentamisen. Ja koska kesällä sataa myös toisinaan vettä täytyy miettiä miten saadan ainakin katsojat sateensuojaan, jospa näyttelijätkin? ;)

Vaatetalkoot jatkuvat joka viikko yläkerran puvustamossa tonkimalla kymmeniä pahvilaatikoita, jotta nähdään mitä ne ovat sisälleen syöneet, sen jälkeen häärätään ompelukoneen kimpussa ja lähdetään kirpparikierroksille ja muille löytöretkille.

Heti kun löytyy jokin varteenotettava vaihtoehto, niin koitetaan keksiä/sovittaa kenen päällä se näyttäisi hyvältä. Joidenkin roolien kanssa on melkein alusta asti selvää, minkälaista vaatetusta yritetään etsiä, mutta osa vaatteista löytyy juuri näillä löytöretkillä kaikenlaisina heräteostoksina. Niistä sitten lähdetään muokkaamaan halutun näköistä asua.
Vaatetuksen pohjalla on tietysti aina myös ohjaajan mielipide, täytyy tietää minkätyyppisen roolin hän kenestäkin haluaa tehdä ja millaisia asioita on syytä korostaa muun muassa juuri vaatetuksella. Teatterissa saa usein myös käyttää paljon mielikuvitusta, esimerkiski juuri kauppiaan ei tarvitse näyttää perinteiseltä kauppiaalta vaan kivoja yksityiskohtia voidaan lisäillä maun mukaan tai tehdä jotain aivan muuta. Välillä lopputulos puvustuksellisesti poikkeaa paljon siitä, mitä alunperin suunniteltiin koska hassuja ideoita syntyy välillä vähän liikaakin :D