Jyväskylän Työväen Teatteri: Pikku Pietarin piha
Pasi Saarinen
Rotan hautajaiset on kohtaus, jossa lasten puhtaus kohtaa hienolla tavalla kansalaissodan haavat.
Sekatavarakaupan edessä kuullaan yhtä ja toista.
Pietarin (Juuso Ollikainen) iltarukous. Alla talomies Harakka (Markus Horttanainen).
Aapelin eli Simo Puupposen romaani Pikku Pietarin piha ilmestyi vuonna 1958. Kyseessä on haikea kuvaus kansalaissodan jälkeisestä elämästä pienessä pihayhteisössä.
Teos on itselleni erityisen rakas, koska innostuin todenteolla teatterin pariin näytellessäni kyseisen näytelmän nimiroolia yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä katsontakantani Pikku Pietarin piha-esityksiin on aina ollut poikkeuksellisen subjektiivinen.
Pietari Jormalainen asuu isänsä kanssa, hänen äitinsä on juuri kuollut. Kesän aikana Pietarille tulee äitipuoli, Karoliina, joka toimii kuin enkelinä auttaakseen poikaa elämässä eteenpäin. Pietari pakenee todellisuutta talon katolle jutellakseen taivaan isälle, joka vastaa lempeään sävyyn. Yhteiskunnallisen puolen teokseen tuo pihayhteisön suhtautuminen uuteen tulokkaaseen Karoliinaan. Häneen, joka on aika hyvä ihmiseksi.
Jyväskylän Työväen Teatterin versiossa piha sykkii elämää hyvällä tavalla. Esityksen ote on rennon letkeä, mikä keventää pohjavireeltään haikeaa tarinaa. Esityksen keskeiseksi näyttämökuvaksi on valittu sekatavarakauppa, joka osaltaan kärjistää yhteiskunnallista puolta.
Näyttämö on kahdella katsomolla rajattuna hyvin yleisön sylissä. Oikeastaan niin sylissä, että henkilöohjaukseen olisi kaivannut hieman enemmän tarkkuutta. Jotkut monologit olisi saaneet lisäpontta taka-ajatuksen kirkastuessa hieman selkeämmäksi. (Kannattaa muistaa taas tämä subjektiivisuus.) Vastapuoleksi taas musiikin käyttö toimii esityksessä moitteettomasti.
Näyttämällä nähdään liuta hienoja rooleja. Juuso Ollikainen Pietarina on valloittavan rehellinen ja Jouni Pentikäinen Jormalaisena lempeän yrmeä. Satu Saikkonen puolestaan saa Karoliinana osakseen sekä pihan että katsojien sympatiat ja Jorma Soisalo johtaja Palkeisena hersyvät naurut. Pihalla ja katolla kirmaava lapsilauma puolestaan puolustaa teoksen pääviritystä ansiokkaasti.
Pikku Pietarin piha on kesäteatterin kestoklassikko. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti