Jyväskylän Työväen teatteri - Pikku Pietarin piha
Jorma Pollari
Pikku Pietarin piha on varmasti yksi haikeimmista romaaneista, joita koskaan on kirjoitettu. Sama haikeus siirtyy dramatisoinnin kautta myös näytelmäversioon, ja niin nähdään Ainolan kesäteatterin pihamaalla herkkä ja koskettava tarina mitä sympaattisimmassa muodossa Kari Otollisen taitavasti ohjaamana.
Koska näytelmä on kuvaus pienyhteisön elämästä, sen arjessa ja juhlassa, ei se ole elämää kummempaa. Suru ja ilo lyövät kättä, ikävä ja riemastuttava yllätys käyvät samaa matkaa. Esitys ei vaikerra, ei ahdista, ei sorru pateettisuuteen vaan kuin lähteen raikas vesi nostaa tapahtumillaan hymyn kareita suupieliin ja tuo hyvän mielen. Kaikki on niin sopusointuista, kipukin.
Juuso Ollikainen hoitaa nimiroolin upeasti: rentoa, läsnäolevaa, uskottavaa ja herkkää tulkintaa alusta loppuun. Muu runsas (!) lapsijoukko lehahtaa kuin perhosparvi näyttämölle ja tekee vaikuttavaa ja näyttävää yhteistyötä kenenkään liikaa sooloilematta. Kerrassaan mainiota.
Nostalgiset työläiskortteleiden pihatunnelmat ovat läsnä, hyvässä ja pahassa. Kaikki tuntevat toisensa, tietävät ja ainakin tiedustelevat toistensa asiat, mutta luovat siten myös turvaverkon, jollaista nykymeno ei tunne lainkaan. Näytelmä on eittämättä historiaa, harmi.
Satu Saikkosen äitipuoli sädehtii ystävällisyyttä, jopa äänessä on hellyyden kirkkautta – rooli istuu Saikkoselle kuin nenä päähän. Immo Paanasenkellomestarissa on surkuhupaisaa koomisuutta, Nina Juhosen kauppiaassa terhakasta temperamenttia, Tuula Mikkelssonin pyykkärinmuijassa rohkeasti levollisuutta.
Jyväskylän Työväen teatterin väkeä on kehuminen myös sisusta: esitys vietiin upeasti läpi kylmästä säästä ja tauottomasta sateesta huolimatta! Pisarointi ei ollut haitaksi lainkaan, sillä silloin ei niin haitannut, jos isommankin miehen silmäkulmaan tirahti kosteaa esityksen herkimmissä kohtauksissa...
Tosi kiva musiikki toimii mainiosti tunnelmien jakajana, ja intiimiksi saatu katsomo-näyttämökompleksi täyttää odotukset. Pikku Pietarin piha on yhteisöllisyyden ylistyslaulu, tarina pienistä ihmisistä, joilla on toistensa lisäksi vain omat unelmansa – ja kaiken yllä lempeän Jumalan kuulevat korvat. Tarvitseeko ihminen muuta?
Käsikirjoitus Aapeli. Dramatisointi Jorma Kairimo. Ohjaus Kari Otollinen. Puvut ja rekvisiitta Nina Juhonen, Taru Mäkinen, Johanna Perttunen. Lavastus Suvi Suni, Reijo Riikonen. Rooleissa: Juuso Ollikainen, Jouni Pentikäinen, Satu Saikkonen, Olli Sinisalo, Markus Horttanainen, Kaisa Luoma-aho, Nina Juhonen, Johanna Perttunen, Immo Paananen, Tuula Mikkelsson, Veera Otollinen, Jorma Soisalo, Maria Hyttinen, Janette Petrescu, Mariel Kurki, Julia Hovikoski, Emma Hentunen, Sara Helfenstein, Iida Isola, Jenna Heikkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti