Pikku Pietarin Piha

Aapelin ikivihreä näytelmä saa uutta vauhtia ja ilmettä Jyväskylän Työväen teatterin valloittavassa versiossa. 50-luvulle sijoitettu melankolisviritteinen kertomus rönsyilee myös runsaasti huumoria pihan värikkäissä roolihahmoissa. Äiti on kuollut ja kulkutaudit piinaavat korttelia. Elämän kovuus saa Pietarin etsimään lohtua Taivaan Isästä. Niin rukoukset, huokaukset kuin kirouksetkin täyttävät näyttämön elämänmakuisessa draamakomediassa. Löytääkö uusi äiti, Karoliina paikkansa Pietarin elämässä ? Entä saavuttaako Karoliina toisten asukkaiden hyväksynnän ? Molskihousuisen pikkupojan kasvukipuja taidokkaasti peilaava tarina saa ensi-iltansa elokuun kahdeksantena.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Osa rooleista jo selvillä...

Harjoitukset jatkuvat toistaiseksi sisätiloissa, koska kesä ei näytä saapuvan tai ainakin ulos katsoessa lunta tulee kuin tammikuussa konsanaan ja lämpötilakin on +2.

Nyt siis odotetaan innolla lumien sulamista ja uutta lattiaa lavalle, jotta päästään äkkiä sinne harjoittelemaan :)

Tänään harjoituksissa luettiin taas tekstiä läpi ja osalle on jo selvinnyt oma roolikin.
Loput roolit selviää myöhemmin ja sitten kaikki pääsevät opettelemaan omia vuorosanojaan ja syventymään rooleihinsa.

Pikku Pietarin roolin sai Juuso Ollikainen (kuvassa).



"Siihen pistettiin sokeria, sellaista jauhosokeria, ja sitä pantiin paljon ja sitten sekoitettiin. Ja sitten siinä oli päällä mahdottomasti kermavaahtoa, se oli ihan tönkköä. Ja sitten kun sitä joi ja söi sitä tönkköä kermavaahtoa, niin se maistui suklaalta."  - Pikku Pietari










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti