Pikku Pietarin Piha

Aapelin ikivihreä näytelmä saa uutta vauhtia ja ilmettä Jyväskylän Työväen teatterin valloittavassa versiossa. 50-luvulle sijoitettu melankolisviritteinen kertomus rönsyilee myös runsaasti huumoria pihan värikkäissä roolihahmoissa. Äiti on kuollut ja kulkutaudit piinaavat korttelia. Elämän kovuus saa Pietarin etsimään lohtua Taivaan Isästä. Niin rukoukset, huokaukset kuin kirouksetkin täyttävät näyttämön elämänmakuisessa draamakomediassa. Löytääkö uusi äiti, Karoliina paikkansa Pietarin elämässä ? Entä saavuttaako Karoliina toisten asukkaiden hyväksynnän ? Molskihousuisen pikkupojan kasvukipuja taidokkaasti peilaava tarina saa ensi-iltansa elokuun kahdeksantena.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ekat ulkoharkat!


Noniin, päästiinhän sitä vähän jo pihallekin!
Lavan lattia puuttuu vielä, joten harjoittelimme Ainolan pihamaalla.
Kävimme alkukohtauksia läpi, joten kaikkia rooleja ei tarvittu paikalle.

Tässäpä siis vähän harjoituskuvia eiliseltä.

Pietari juttelee Jumalan kanssa





Pietarin kaveri Immu.


Naapurin lapset  huutelevat  Pietarille










Naiset juoruilemassa

Kenen vuoro oli sanoa jotain?


Plareja ei riittänyt kaikille,
jouduttiin katsomaan samasta





































Tähän loppuun vielä henkilökuvaus JOUNI PENTIKÄISESTÄ, joka näyttelee Pikku Pietarin isää Jormalaista




"Jonsku, unohdetun ihmisen asialla.

Olen laukaalainen mutta taustaltani vahvasti jyväskyläläinen
harrastajanäyttelijä. Saan innoitukseni näyttelemiseen arjen
kauneudesta ja sen pienistä ilmiöistä. Ihmisen ristiriidat, herkkyys ja
haavoittuvuus koskettavat minua. Pienen ihmisen paineistettu elämä
elintasokilvassa ja instituutioiden  puristuksessa on ainainen
kiinnostukseni  kohde. Unohdetut, kadotetut, särkyneet, petetyt,
syrjäytetyt, orvot, lesket, yksinäiset, sairaat, väsyneet ja väliinputoajat saavat sympatiani. Harrastan
mökkeilyä, elokuvia, kirjoittamista, lukemista, antiikkia, musiikkia ja
astrologiaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti